Kevättä Lontoossa

Käynti Lontoossa piristi lumista kevättä. Ihmetyksekseni kevät oli kaupungissa pitkällä; sipulikasvit täplittivät laajoja nurmialueita, puut työnsivät jo ensimmäisiä lehtiään ja myös kirjakauppojen tarjonnasta päätellen puutarhanhoito oli kovasti ihmisten mielissä. Tässä artikkelissa aion jakaa muutamia helmiä keväisestä suurkaupungista.

LUKIJAKILPAILU: tänään alkaa lukijakilpailuni. Voit osallistua liittymällä sähköpostilistalleni sivupalkissa olevan Uutiskirje-kentän kautta. Muistathan vahvistaa listalle liittymisen sähköpostiisi tulevan ilmoituksen ohjeiden mukaan! Palkintona on keväinen pieni taimilajitelma, jonka tulen arpomaan listalla olevien kesken 28.4.2011.

Royal Botanic Gardens, Kew, ihastutti laajalla kirsikkatarhallaan.

Kuvassa nupuillaan oleva kirsikkapuun oksa Kew'ssä.

Suomessa huonekasvina tuttu kamelia tuntui olevan Lontoon puutarhureiden suosiossa.

Kukkaistutukset olivat yleisissä puistoissa hienoja. Kyseinen asetelma ihastutti Kensingtonin puistossa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Esikasvatus – valmiina, paikoillanne, hep!

Tuntuu kenties kummalliselta puhua kesästä puolimetristen kinosten peittäessä puutarhaa. Monet siemenet on kuitenkin kylvettävä ajoissa, jotta ne ennättävät tuottamaan Suomen lyhyessä suvessa satoa. Tässä artikkelissa käsittelen esikasvatusta. Myöhemmin paneudutaan taimien koulimiseen.

Milloin on syytä aloittaa? Hidaskasvuiset siemenet on kylvettävä hyvissä ajoin, mielellään jo maaliskuun puolella. Yrteistä pidempää kasvuaikaa vaativat muun muassa rosmariini, timjami, salvia ja laventeli. Myös pelargonit ennättävät vielä hyvin. Monien koristekasvien esikasvatus oikeastaan alkaa vasta huhtikuun alussa. Huhtikuussa kasvatus aloitetaan myös esimerkiksi basilikan ja sitruunamelissan osalta. Tarkempaa tietoa esikasvatussuosituksista löytyy siemenpussin kyljestä.

Chileistä ja tomaateista saa itsekin poimittua siemeniä. Esikasvatus kannattaa aloittaa maalis-huhtikuun vaihteessa.

Miten kannattaa kylvää? Suuria siemeniä kylvetään pari kolme pienehköön ruukkuun. Taimista heikoimmat karsitaan ja annetaan vahvimman jatkaa kasvuaan. Pienet siemenet, kuten yrttien yleensä, hajakylvetään. Laakealle alustalle levitetään tällöin reilusti multaa, jonka jälkeen siemenet pyritään ripottelemaan tasaisesti kasvatusalustalle. Sen jälkeen siemenet peitellään ohuelti hienojakoisella mullalla.

Esikasvatettu chilin taimi on valmis istutettavaksi. Esikasvatus varmistaa satokauden onnistumista.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , | 2 kommenttia

Huonekasvin hankkija muistilista

Ensialkuun haluaisin muistuttaa lukijoitani mahdollisuudesta saada ilmoitus uusista artikkeleistani sähköpostitse. Antamalla osoitteesi sivupalkissa olevaan Uutiskirje-kenttään WordPress lähettää kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi. Luonnollisesti voit erota listalta milloin vain. Mutta nyt itse aiheeseen.

Perinteisten kerrostalojen kivijaloissa nököttävien kukkakauppojen vaihtelevanlaatuisten kukkavalikoimien lisäksi marketit ja puutarha-alan suuret nimet hellivät viherpeukaloita. Joulusesongin päätyttyä edellä mainitut pursuavat mitä erikoisempia ja kiinnostavampia viherkasvilajikkeita. Kauniita ja eksoottisiakin kasveja on tarjolla enemmän kuin koskaan. Tässä artikkelissa käyn läpi viherkasvien ostamiseen liittyviä asioita.

Maltti on valttia. Hoito-ohjeisiin on syytä tutustua ennen ostopäätöstä. Useat kasvit ovat sangen vaativia, eivätkä siten elä kovin kauaa vääränlaisessa ympäristössä; esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa bonsait, jotka ovat varsinaisia silmäniloja, mutteivät usein kestä kuivaa ilmaa, sekä orkideat, jotka eivät menesty kuin valoisalla paikalla. On turhaa käyttää rahaa kasveihin, joilla ei ole edellytystä menestyä kotona.

Kastelu, kosteus, komposti ja kurkistus – nämä ovat neljä kovaa K:ta huonekasvien hankkijoille. Kun ne tulee täytettyä, kasvi todennäköisesti menestyy.

1) Kastelu viittaa luonnollisesti kastelutiheyteen. Jotkut kasvit kestävät pitkiäkin kuivia kausia, toiset vaativat vesitilkan päivittäin. Ehdoton suosikkini tähän liittyen on kuvassa oleva sädekaisla, jota on kasteltava päivittäin.

2) Kosteus muistuttaa ilmankosteudesta. Nyrkkisääntö on, että trooppiset pehmytlehtiset lajit vaativat runsasta, kova-, kiiltävä- ja vahapinnalliset lehdet hieman niukempaa ilmankosteutta. Huoneilman vesimäärään voi toki vaikuttaa säännöllisellä sumuttelulla, mutta ongelmiin on varauduttava etenkin koneellisen ilmanvaihdon omaavissa tiloissa.

3) Komposti viittaa lannoitukseen tai muuten tapahtuvaan ravinteiden tarjoamiseen. Useimmat kasvit tyytyvät kaupan ravinneliuoksiin, eikä tämä ole niiden osalta ongelma. Hankalampia ovat orkideat, joita kannattaa ravita niille suunnatuilla tiivisteillä ja lihansyöjäkasvit, jotka eivät usein siedä ravintoliuosta, vaan kaipaavat lajikohtaisesti erilaisia pieniä saalishyönteisiä. Ellei halua säilyttää kärpäsentoukkia jääkaapissa, loukut lienevät vähemmän suositeltava vaihtoehto.

4) Kurkkaus liittyy valon määrään. Useimmille kasveille on eduksi, että ne saavat ainakin osan päivää melko suoraa auringonpaistetta. Pimeämpikin nurkka saattaa kelvata toisille lajeille, mutta usein kukinta jää hämärämmässä vaatimattomaksi. Eteläikkuna on optimaalisin kasvupaikka runsasta valoa vaativille kasveille, vaikkakin keskitalvella ne saattavat kaivata myös keinovaloa. Pimeämpään soppeen suosittelen puolivarjossa viihtyviä kasveja. Kuvassa on kiinanjasmiinini. Liian pimeässä se ei kuki.

Mitä sitten? Kun olosuhteiden on todettu olevan suotuisat kasville, on enää valittavana terve yksilö. Juurien on oltava runsaat, lehtien terveet ja kiiltävät ja rungon suora. Lehdenalukset kannattaa tarkistaa tuhohyönteisten ja niiden munien varalta. Ostaessani kasvin pyydän usein myös lupaa saada nostaa kasvi ruukustaan – näin voin tarkistaa juuriston kunnon ja varmistaa, ettei sielläkään näy tuholaisia.

Terve kasvi oikeassa ympäristössä on pitkäikäinen ilonaihe, joka kaunistaa kotia. Siksi näistä asioista tuskin voi puhua tarpeeksi. Toivon tämän artikkelin olleen hyödyllinen ja valaisseen hieman, mihin kasvin ostamisessa on kiinnitettävä huomiota. Kuulisin mielelläni myös teidän lukijoideni uusista kasvihankinnoista. Kirjoita kommentoimalla tätä artikkelia. Alakuvassa on muun muassa mango ja viikuna.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , | Yksi kommentti

Kurkistus kompostiin

Paksu nietos peittää puutarhaa, suojelee keväällä kukoistavien juuria ja tarjoaa turvaa piennisäkkäille. Kuitenkin tuntuu varsin kummalliselta, että lumitäkin keskellä komposti toimii kuin pieni lämpöpatteri ja valmistaa mustaa ravinteikasta multaa palstoille levitettäväksi myös sydäntalven kylmyydessä.

Kompostointi perustuu lukuisten mikrobien toimintaan, jotka hajottavat maatuvaa jätettä samalla tuottaen lämpöä. Lopputulemana on ravinnepitoista multaa.

Perustin uusimman kompostini viime elokuussa ennen syyspakkasten tuloa. Koska kompostoriin ei ehtinyt kertyä tarpeeksi biojätettä, komposti jäätyi. Jatkoin täyttämistä normaalisti sekoittaen massaan säännöllisesti seosainetta. Marraskuun alun leutojen päivien aikana komposti suli ja alkoi toimintansa ja on käynyt jäätymättä kertaakaan talven aikana. Alemmassa kuvassa komposti lähes tyhjänä.


Komposti on syytä sulattaa, jos se on jäätynyt. Tämä uudelleenkäynnistys kannattaa tehdä lämpötilan pysyteltyä nollan tuntumassa muutaman päivän ajan. Sulattaminen tapahtuu kumoamalla kompostiin muutaman ämpärillisen lähes kiehuvaa vettä, kaivamalla maatuvan massan joukkoon kuumalla vedellä täytettyjä muovipulloja tai lämmitettyjä kivenmurikoita. Monet suosittelevat lisättäväksi erityisiä kompostiherätteitä vilkkaan bakteerikannan luomiseksi, mutta tämä ei mielestäni ole välttämätöntä. Massan runsasta mikrobikasvustoa voi kuitenkin helliä liuottamalla veteen muutaman desilitran ruokasokeria.

Kompostia on hoidettava talvisin kuten kesälläkin. Säännöllinen massan möyhiminen takaa maatumisen ja seosaineen lisääminen pitää kompostin osaltaan ilmavana ja estää hajujen muodostumista. Tarkempia ohjeita antaa HSY:n mainiot intenetsivut (osoitteessa http://www.hsy.fi/jatehuolto/palvelut/kiinteistonjatehuolto/kompostointi/Sivut/default.aspx), joilla on paljon hyödyllistä tietoa kokeneemmallekin kompostoijalle.

Vasemmalla näkyy osittain maatunutta massaa, vieressä vasta lisäämääni. Kuvan haaleus johtuu höyrystä, jota nousee kompostin tonkimisen jälkeen. Kompostorin reunat ovat kuurassa, mutta massa on kädenlämpöistä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , | Kommentoi

Lihansyöjäkasvista lellikki?

Joulunaikaan moni tuskastelee lahjaideoiden puutetta. Mitä mainioin lahjaidea pienelle (tai vähän isommallekin) alkavalle viherpeukalolle on lihansyöjäkasvi. On varsin kiehtovaa seurailla kasvin kasvua ja hämmästellä loukkujen salamannopeaa sulkeutumista kärpäsen kipitettyä vain hetken loukun pinnalla. Ellei viherkasveihin tule hurahtaneeksi lihansyöjäkasvien kautta, minkä sitten?

Lihansyöjäkasvi on yleisnimitys kasveille, jotka ovat erikoistuneet jollain tapaa muiden eliöiden pyytämiseen ja ravinnokseen hajoittamiseen entsymaattisesti. Kenties tunnetuimmat ja yleisimmät kukkakaupoissa myytävänä olevista ovat kärpäsloukut, kihokit ja kannukasvit. Lajeja on kuitenkin huomattavasti enemmän, ja ne poikkeavat toisistaan hoitotarpeen suhteen suuresti.

Lihansyöjäkasvit eivät ole vaivattomia kasveja, mutteivät missään nimessä myöskään mahdottomia hoidokkeja. Yleistäen voidaan sanoa, että ne pitävät kosteudesta, kasvavat mielellään sangen vähäravinteisissa olosuhteissa ja viihtyvät valossa. Suosittelen tutustumaan lihansyöjäkasveista kiinnostuneille suunnattuihin keskustelupalstoihin ja tietokantoihin. Eräs näistä on suomenkielinen tasokas Lihikset.net-verkkosivu, joka löytyy tästä osoitteesta: http://www.lihikset.net/index.htm.

Kuvassa on kärpäsloukku.


Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kohti Joulua, osa 3/3

Jouluun valmistava artikkelisarjani päättyy callunoiden istuttamiseen ikkunalaudalle. Ulkokukkien sesonki kestää vielä muutaman viikon. Monet saattavat istuttaa kanervansa jo hyvissä ajoin syyskuussa, mutta toimenpiteen voi tehdä myöhemminkin.

Calluna, erica vai tuttu kanerva? Tähän kysymykseen ei ole yksioikoista vastausta. Erica on kukinnaltaan tihein ja mielestäni kaunein ja omaa runsaasti värivariaatioita. Se kuitenkin saattaa tiputtaa kukkasensa lopputalvesta. Kanerva on toki perinteinen, muttei ericaankaan verrattuna kestävä. Jos haluaa ihailla istutustaan koko talven, suosittelen callunaa. Kuvassa erivärisiä callunoita.

Mihin vaihtoehtoon sitten päätyykään, varmaa on, ettei koristusta halua laittaa esille rumassa pikkuisessa muoviruukussa. Kasvin voi istuttaa ulos esimerkiksi puukoriin, ikkunalaudalle nostettavaan astiaan tai vaikkapa löylysaaviin. Multana käytetään tavallista puutarhamultaa, koska kanervat ja ericat eivät kasva enää syksyllä, eikä ravinteikas multa siis ole niille välttämätön. Mullan tehtävä onkin pääasiassa nostaa kasvi paremmin esille ruukusta. Multaa vähentämällä tai lisäämällä kasvin saa aseteltua astiaan oikealle tasolle. Kanervia, callunoita ja ericoita tulee kastella, kunnes multapaakku jäätyy.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kohti Joulua, osa 2/3

Jouluisessa artikkelisarjassani, jossa käsittelen nimenomaisesti hyvissä ajoin tehtäviä joulunaikaan tähtääviä kasvipuuhia, on tänään vuorossa amarylliksen kasvattaminen sipulista. Viimeisessä osassa tulen käsittelemään callunoita.

Amarylliksen sipuleita myydään kukkakaupoissa, tavarataloissa, olenpa nähnyt niitä jopa rakennustarvikeliikkeissäkin. Myytävät sipulit kattavat veikeitä värivariaatioita ja erikoisempia terälehden muotoja – koristeeksi saa mitä omalaatuisimman ihanuuden hieman tutkailemalla valikoimia. Jotkin risteymät kukkivat kerrotusti tai esittelevät rikottuja sävyjä, toiset ovat aivan tavallisia.

Valittaessa sipulia kannattaa kiinnittää huomiota myös sen vaiheeseen. Osa työntää ensimmäisiä pieniä lehtiään, toiset ovat jo lähes kukkimaisillaan. Jos olet aikeissa istuttaa sipulisi jo marraskuun puolella, valitse mahdollisimman vähän kasvanut. Joulukuun alussa kannattaa puolestaan etsiä mahdollisimman pitkälle ennättänyt, jotta kukinta varmasti osuisi Jouluksi. Kuvassa on sipulini, joita kuivahtamisensa takia olen liottanut yön yli vedessä. Tällaista käsittelyä ei tarvita tänä vuonna ostetuille.

Amaryllikset myydään perinteisesti ahtaissa pikkuruisissa muoviruukuissa. Älköön kukaan tämän artikkelin lukenut tehkö tätä kömmähdystä. Amaryllikselle valitaan suuri saviruukku, jota on ennen istuttamista syytä liottaa tunti lämpimässä vedessä. Muuten savi imee turhaan kosteutta mullasta. Kasvualustana käytetään tavallista huonekasvimultaa.

Sipulia ei missään nimessä saa haudata. On tärkeää, että  kaksi kolmasosaa (2/3) koko sipulista on mullan peitossa. Muuten amaryllis ei kuki – ja kosteus ympärillä lopulta mädättää sipulin. Kuvassa pyrin esittämään oikeaa istutussyvyyttä.

Tärkeitä seikkoja sipulikasvien kasvattamisessa ovat valon, kosteuden ja lämpötilan määrä. Amaryllis viihtyy mainiosti normaalissa huoneenlämmössä (20-23 C) valoisalla paikalla. Hämärässä kasvaneet amaryllikset kasvavat kukkavarrestaan valtavan korkeiksi ja valitettavan hennoiksi. Sellaisia on tuettava. Valoa saadessaan kukkavarsi pysyy lyhyempänä ja jämäkkänä.

Valaistus ja lämpötila eivät olekaan usein ongelmallisia järjestää. Kastelu sen sijaan vaatii enemmän taitoa. Amaryllikselle annetaan vetta aina alakautta, sillä muuten sipuli mätänee. Voimakasta kastelua ei kannata aloittaa välittömästi istutuksen jälkeen. Mullan on toki oltava alussa jatkuvasti kosteaa, mutta vasta kukkavanan muodostuttua vettä saa alkaa kuten muillekin huonekasveille kasvuvaiheessaan, runsaammin. Lähikuvassa on jo muutaman lehden työntänyt sipuli. Lehvät ovat ensialkuun valkeita, sillä sipuleita on säilytetty pimeässä laatikossa. Pian ne kuitenkin saavat luonnollisen värinsä, kun lehtivihreä nousee niihin.

Oikein hoidettuna amaryllis voi kukkia jopa toistamiseen ensimmäisen kukinnan päätyttyä. Tällöin ensimmäinen kukkavana on katkaistava.

Kategoria(t): Uncategorized | 3 kommenttia